#retkihaaste: Matildajärvi, Teijo

Minulla oli pääsiäisen ajaksi kaksi haavetta: osallistua hiljaisuuden retriittiin ja tehdä pienimuotoinen pyhiivaellusmatka. Alunperin olin suunnitellut tekeväni vaelluksen yksin, mutta matkaan lähti mukaan teini-ikäinen poikani. 

Retkikohteeksi valitsimme uuden vuonna 2015 perustetun kansallispuisto Teijon ja sieltä reitin Matildajärven ympäri.

 

"Pyhiinvaellus" muuttui yöksi laavulla tämän Pääsiäisyö laavulla nukkuen -blogikirjoituksen 

innoittamana. Teijon kansallispuistosta löytyi etukäteen paljon tietoa, kuvia ja kirjoituksia netistä. Reittiopasteet ovat selkeät ainakin Matildajärven ympärillä. Järven pystyy kiertämään parissa tunnissa, joten se sopii ihan päiväretkikohteeksikin. 

 Koska me emme ole tottuneita vaeltajia, niin emme lähtemään tarpomaan pitkiä matkoja. Etsimme vain sopivan laavun yöpymiselle. Ensin kävimme Teerisaaressa, jossa oli jo ihmisiä. 

Mukavia naisia olivatkin, ehdimme hieman vaihtaa kokemuksia ja tunnelmia sekä kansallispuiston muistakohteista että yöpymisestä laavulla. Naiset olivat valmiita tiivistämään leiriään laavulla, mutta halusimme pojan kanssa omaa rauhaa. Kiitimme ystävällisyydestä ja jatkoimme matkaa.

Olimme aiemmin kulkeneet tyhjillään olleen Roosniemen laavun ohi, joten palasimme sinne.

Matka Roosniemen laavulta Teerisaaren laavulle on soista ja kulkee pitkospuita pitkin. Suoalue oli todella kaunis ilta-auringossa. Hiljaisuus oli korvia huumaava. Vain kurkien iltalaulanta vihloi ilmaa.

Suolammet olivat upeita, täydellisiä kuvajaisia. Sää ja vedenpinta olivat todella tyyniä, joten maisema toistui vesipinnasta kauniisti. Muutoinhan kirkasvetiset suolammet ja -joet näyttivät todella mustilla.

Pitkospuut ovat kapeat, joissain kohdin jo hieman lahonneet ja rikkinäiset, mutta niitä pitkin on hauska kulkea.

Leiriydyimme Roosniemen laavulle. Laavut ovat todella siistissä kunnossa ja ne ovat hyvin varusteltuja. Laavujen ja muiden tulentekopaikkojen yhteydessä on kuivakäymälöitä sekä puuvajoja.  

Vaikka ilta oli kaunis, oli ilma hyinen. Yöllä ulkoilma putosi varmasti useamman asteen pakkasen puolelle. Ei mikään helppo juttu aloittelevalle retkeilijälle.  Onneksi poika on käynyt jonkin aikaa partiossa, niin yöpyminen luonnistui suht sujuvasti.

Pakkasen vuoksi pystytimme teltan laavun sisään. Jäinen routiva maa olisi ollut liian kylmä meille. Tulisija laavun edessä antoi lämpösuojan kylmyyttä vastaan.

Ruuanlaitto sujui vaivattomasti laavun edessä olevalla tulisijalla.  Siinä oli koukkuja pannuille ja kattiloille sekä ritilät ruuan paistamista varten. Tässä paistuu soijanakit ja keittyy teevesi.

 Laavun ympäristö oli järisyttävän kaunis auringon laskiessa.

 Roosniemen laavun ympärillä on sekä Matildajärven varsinaista järveä että kosteaa suoaluetta, joten öinen kylmyys on todella hyytävän kylmä.

 Yö laavulla kannatti, kun sai herätä näissä maisemissa. 

Nousin klo 04.00 maissa sytyttämään sammuneen tulen uudelleen. Puita kului näin kylmällä ilmalla paljon. Samalla määrällä olisi saanut lämmitettyä meidän varaavan kotitakan useana päivänä.

Kasvissyöjähipsterit kuvaavat aina ruokiaan. Tässä paistuu vegemöttönen tofu-viherpippurileikkeellä
sekä mieheni valmistama pääsiäis-seitan. Olisihan tuolla voinut tehdä kunnollista ruokaakin, mutta mentiin tällaisilla helpoilla herkuilla pääsiäisen kunniaksi.

Tämä on aamukuva Roosniemen laavupaikan takana olevalta soiselta alueelta. Auringon noustessa kaikki vesistöt muodostivat hauskoja vesihöyrykuvioita ja usvaa. Järvi laavun edessä oli mennyt syvempään riitteeseen yön aikana eli pakkasta oli varmastikin aika reippaasti. 

Pötköttelin teltassa ja katselin tulen roihuamista. Kurjet pitivät aikamoista mekkalaa järvellä, ja viereisessä puussa paukutteli tikka onnessaan.

Poikani nauroi illalla, kun etsimme laavupaikkaa, että meidän vaellusreitti oli yhtä pitkä kuin jos kotona olisimme lähteneet käymään läheisellä ärrällä. Tämän vuoksi päätimme aamulla kiertää vielä Matildajärven lenkin. 

Olimme tykänneet kauniista suoalueesta pitkospuineen, mutta loppureitti oli vähän pettymys. Kaunistahan siellä metsässäkin oli, mutta se oli aika tavallista kangasmetsää suuremmaksi osaksi, ja aika nuorta sellaista.

Mutta onhan metsä aina metsä ja todella hienoa, että meillä on tällainen uusi kansallispuisto perustettu. Polun varrella oli kyllä upeita jyrkkiä kallioita, hauskoja pieniä saari-saarekkeita, jonne olisi päässyt pitkospuita pitkin. Reitin varrella oli useampi levähdys- ja tulentekopaikka. Kesäisin luontokeskukselta voi vuokrata veneitä ja kanootteja, joten järveä pääsee kiertämään vedestä käsinkin. 

Ajomatka Turusta Matildajärven luontokeskukseen kesti vain pikkaisen yli tunnin Kemiön kautta.  Takaisin palasimme Halikon kautta, koska piipahdimme Mathildedalin ruukkikylässä. Se oli todella viehättävä pieni paikka panimoineen, kyläkauppoineen, ravintoloineen. (Mathildedalin panimon oluita saa muuten mm. Turun Kuori-kasvisravintolasta). Ostimme kotiin tuliaisiksi rapeaa aamulla leivottua sitruuna-timjami ciabattaa paikallisesta leipomosta. 

Tällä kertaa emme ehtineet tutustua muihin ruukkikyliin, joten emmeköhän palaa ne joskus myöhemmin katsomaan. 

Tämä oli meidän #retkihaasteista Vietä yö ulkona-retki.

Haluan kyllä kiittää retkihaasteen laatijoita, sillä ilman tätä haastetta ei olisi tullut mieleenikään yöpyä pääsiäisyötä laavulla.