Vihdoin pääsin käymään kehutussa Högsårassa ja sen kaunilla Sandvikin lahdella, joka kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.
Jo itse matka saarelle on todella kaunis, sillä sinne pääsee ajamalla Kemiön saaren läpi. Tai tietenkin omalla veneellä meriteitse. Matkalla näin upean Lövön sillan, joka tuntui johtavan suoraan taivaaseen. Se oli upea kokemus.
Lossi jättää saapujat pieneen, idylliseen kylään. Pelkästään siellä saisi aikansa hyvin kulumaan kiertelemällä ja ihastelemalla kauniita tahoja pihapiireineen. Maisema sopisi hyvin johonkin elokuvaan.
Sandvikin ranta löytyi kulkemalla saaren halki. Saari itsessään ei ole kovinkaan suuri, joten eksymään siellä ei pääse. Siltikin näin ensikertalaisena olisi kaivannut hieman tarkemmat kyltit matkan varrelle.
Leiripaikan pystytyksen jälkeen keittelimme retkieväät eli makaroonia ja päälle kotona tehtyä soijarouhekastiketta. Vettä otimme todella paljon mukaan, useita litroja vuorokaudeksi. Siltikin se tuntui loppuvan kesken. Vesipiste on asia, jonka tsekkaan jatkossa tarkemmin.
Muutoin ranta ja telttailualue oli hyvin varusteltu. Sieltä löytyi tulentekopaikka, puukatos, pöytä ja penkit sekä siisti käymälä. Harvemmin sitä aamupalaansa näin upeissa maisemissa valmistaa.
Retki sai uuden käänteen, kun sää teki temput. Sääennusteet lupasivat aurinkoa ja matka sujuikin hyvin aurinkoisissa tunnelmissa. Mutta kun katsoo lahdelle, jonka toisessa laidassa helottaa aurinko..
ja samaan aikaan toisaalla nousee tällainen myrskypilvi, haastaa se taatusti tällaisen aloittelevan retkeilijän.
Keräsimme tavarat ja vetäydyimme telttoihin. Jäimme kuulostelemaan vesisateen alkamista ja sitä, miten tilanne kehittyy. Itsehän olin jo valmis purkamaan leirin ja suuntamaan kohti lauttalaituria. Onneksi ystäväni sai vakuutettua, että seda kuuro on vain paikallinen ja menee taatusti ohi. Ja niinhän se menikin! Vaan oli ne pitkät minuutit siellä teltassa kuulostelemassa sateen ropinaa.
Onneksi jäimme, sillä saari ja Sandvikin ranta on todella kaunis. Tässä muutamia rantakuvia aina niin ihanista kivistä.
Illalla kohtasimme vielä uuden haasteen, kun rannalle pelmahti iso lauma nuorisoa kaljapusseineen. Ja kohta nuorisoa ilmaantui lisää ja mukana oli suuret kaiuttimetkin. Mietimme, miten tässä nyt mahtaa käydä. Vaan hyvin kävi taaskin. Nuoriso oli todella fiksua ja lähti hetken hengailtuaan etsimään toista juhlapaikkaa itselleen. Yörauha teltassa oli turvattu.
#Retkihaaste: Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
Kommentit
Lähetä kommentti