Tällä viikolla on itketty surun kyyneleitä,
sillä maailman rakkain, ihanin ja kultaisin isäni nukkui pois.
Tilanne ei tullut yllättäen, sillä
isän sairaus varjosti
elämäämme jo pidempään.
Nyt isä saa sitten levätä rauhassa ilman kipuja,
huolia ja murheita.
Suurena tukena surussa ova olleet ihanat ystävät ja naapurit.
Kotiimme on virrannut kauniita kukkia:
liljoja, ruusuja, tulppaaneita, syreenejä.
Naapurimme toi herkullista porkkanakakkua.
Kuvassa näkyvän ruusukkeen oli kakkuun
taiteillut käsistään todella taitava
teini-ikäinen tytär.
Isäni vietti kaksi viimeistä viikkoa Karinakodissa
Hirvensalossa. Huoneessa oli isot ikkunat,
joista näkyi auringon valaisema upea luontomaisema.
Yhdessä isän kanssa ihailimme päivittäin tätä
upeaa ylvästä vanhaa tammea, joka ikkunasta näkyi.
Se on selvästikin voimapuu ja antanut varmasti
voimaa lukemattomille ihmisille surun keskellä.
Otan osaa.
VastaaPoista