Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
Niinkuin se, miksi en känyt säännöllisesti Talvipuutarhassa,
kun asuimme Helsingissä.
Jos joku on ihana paikka, niin tämä.
Talvipuutarhassa oli järjestetty samana päivänä
ilma-akrobatia näytös.
Olisi ollut kiva nähdä se.
Talvipuutarha on kuin pala etelää.
Se on pienepi kuin Turun kasvitieteellinen,
mutta myös viehättävämpi.
Haluaisin perustaa kahvion sinne.
Pitkäaikainen haaveeni on saada talvipuutarha kotiin.
Lasiverannan se tosin vaatisi,
joten tässä nykyisessä pienessä mökissämme
se tuskin tulee koskaan toteutumaan.
Vaan eihän sitä ikinä tiedä, mitä
elämällä on tarjottavana.
Helsingin Talvipuutarhassa on lukemattomia
somia pöytäryhmiä,
joissa voisi syödä eväitä tai
vaan nauttia tunnelmasta ja rentoutua.
Mukaan voisi varata myös hyvän kirjan
tai rauhallista musiikkia soittimeen.
Talvipuutarhan vesiaihe.
Tällaisen suihkun jonain päivänä laitan puutarhaan.
Talvipuutarhan lisäksi nautimme kulttuurista.
Kävimme Rakel Liekin ja Maria Björklundin
Protestiplaneetta-nimisessä yhteisnäyttelyssä Kalliossa.
Minua kiehtoi erityisesti Liekin piirrokset ja maalaukset
naisista mielenosoituksissa eri aikakausilla.
Tyttöjen päivään kuului tietenkin hyvä ruoka.
Ravintolaksi valitsimme Soi Soin.
Seitanpita oli herkullista.
Juuri sopivan kokoinen annos.
Sillä lähti nälkä, muttei tullut ähky olo.
Päivään kuului myös kahvi- ja teetuokio Kippo-
nimisessä kahvilassa Forumissa.
Tällaisia kahviloita soisi olevan enemmänkin.
Harmaan ja kalsean marraskuisen päivän kunniaksi
nautimme Kipolliset soijajäätelöä
herkullisten lisukkeiden kera.
Tyttöjen päivä virkisti ja piristi kummasti
harmaata ja ankeaa marraskuuta.
Suosittelen!
Kommentit
Lähetä kommentti