Nizza

 Matkustimme poikani kanssa Nizzaan, 

koska olihan tämä Ranskan Rivieran helmi koettava. 

Minun on toki sanottava heti alkuun, 

että kaupunki ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta.

Onhan kaupunki täynnä mitä upeampia,

arkkitehtoorisesti sekä historiallisesti merkittäviä rakennuksia. 

Ehkä Nizzassa pitäisi viipyä pidempi aika, jotta 

pääsisi pintaa syvemmälle. 

Kiersimme Nizzaa Le petit Train -turistijunan kyydissä. 

Se oli mainio tapa ottaa ensituntumaa kaupunkiin

ja päästä hieman kartalle vanhankaupungin rakenteesta. 

Upeinta oli junan kipuaminen korkealle näköalakukkulalle

vanhan kaupungin kupeessa, 

josta oli hulppeat näköalat yli Nizzan.

Näköalakukkula oli vihreä paratiisi upeine puistoineen, kasveineen 

ja vesiputouksineen.

Siinä lienee syy, miksi se oli suosikkini Nizzassa.

Kukkulalla näimme myös useita hääpareja, 

jotka varmasti saivat vaikuttavia kuvia juhlapäivästään. 

 Nizzassakin hallitsevana elementtinä on 

kilometrien pituinen rantaviiva, 

 ja sitä reunustava kevyenliikenteenväylä,

promenade des anglais. 

Olin odottanut leppoisaa tunnelmaa ja kävelyä 

kuuluisalla promenadilla, 

mutta jotenkin se tuntui sekavalle, turisteja täynnä olevalle 

kiiruisalle paikalle.

 Nizzan vanhankaupungin eräs kuuluisimmista 

vetonauloista on markkina-aukio Cours Saleya.

Markkinakojuja oli paljon, 

tarjolla oli kukkaloistoa ja vihanneksia. 

Kojuja ympäröi aukion laidoilla ravintolat, 

joiden tarjonta ei kuitenkaan houkuttanut. 

Cours Saleyan takaa löysimme markkinakujia, 

joissa pienistä liikkeistä kaupiteltiin turisteille matkamuistoja. 

Paikka ei kaikesta etukäteen tehdystä hehkutuksesta 

huolimatta tehnyt minuun vaikutusta. 

Lähinnä paikka vaikutti minusta turistirysälle. 

En arvosta ravintoloiden sisäänheittäjiä, 

enkä kaupiteltavia tuotteita, kun muistan

muistan nähneeni vastaavia tuotteita 

viime keväänä Kreetalla myynnissä.

 Sen sijaan innostuimme raitiovaunuista, 

jotka kulkivat vanhankaupungin vierustassa 

olevaa puiston reunaa pitkin.

Raiteet oli vedetty nurmialueen läpi, joka

piristi ja pehmensi kaupunkikuvaa.

Raitioteihin perehtyneeltä tuttavalta kuulin, 

kuinka vihermatot raiteiden vieressä tuovat monia hyötyjä 

kaupunkikuvaan mm vähentävät melua ja sitovat hulevesiä.

 Nizza tuntui olevan remontissa tänä kesänä. 

Vanhankaupungin laidalla kulkeva puisto oli 

kokonaan poissa käytöstä. 

Se oli reunustettu rumilla työmaa-aidoilla

ja koko paikka tuntui olevan myllerryksessä. 

Tämäkin varmasti osaltaan vaikutti viihtyvyyteen

ja teki kaupungista hieman pois työntävän oloisen.

Vaikka emme olleet suunnitelleet käyvämme uimassa Nizzassa, 

niin varpaita kävimme tietenkin kastelemassa meressä. 

Ranta muodostuu totta tosiaan

pienistä, nyrkinkokoisista kivistä 

eikä se todellakaan ole perinteinen hiekkaranta. 

Kivisellä rannalla oli hankala kulkea, 

eikä siitä turhaan ole etukäteen varoiteltu.

Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä 

poikani ihastui Nizzan rantaan kovasti.

 

Nizza on täynnä kuuluisia rakenuksia ja 

niitä oli tietenkin hauska bongata. 

Ehkä nämä rakennukset olisi ansainneet myös 

sisällä pistäytymisen. 

Meillä kului koko päivä Nizzan reissuun ja tuntuu, 

että ehdimme tehdä vain pintariipaisun rantakaupunkiin.

Jos Nizzaan haluaa tutustua syvällisemmin, 

vaatii se ehdottomasti enemmän aikaa. 

 

Nizzaan matkustimme Grassesta bussilla, 

joka maksoi vain euron henkilöltä. 

Kilometrejä ei Grassesta Nizzaan tule kuin viitisenkymmentä, 

mutta ajallisesti matka vei 1,5 tuntia. 

Bussi oli hieman tunkkainen ja täpötäysi, 

matkustusmukavuus ei ollut mitä parhainta.
Ranskalaisen maaseudun ja pikkukylien tarjoamista maisemista
bussin kyydissä pääsi kyllä mukavasti nauttimaan. 

Oman jännityksensä matkaan toi muuttunet 

bussireitit ja aikataulut. 

Netistä löysin etukäteen monenlaisia reittejä

pysäkkeineen ja pääteasemineen, 

enkä lopulta ollut varma, 

minne olemme menossa ja 

missä meidän pitäisi jäädä pois. 

Bussikuskit eivät osanneet englantia edes auttavasti,

joten emme pystyneet heiltäkään neuvoa kysymään. 

Vaan hienosti me pääsimme bussilla Nizzaan, 

ja sieltä vielä takaisin. 

Olemme niin oman elämämme sankareita!