Nuorempi poika on pitkään toivonut koiraa,
ja nyt saimme sellaisen hoitokoiran muodossa.
Meillä oli viikon verran Maro-koira hoidossa.
Liikuin viikon aikana varmaan enemmän kuin
koko alkuvuoden aikana,
mikä sinänsä positiivista.
Ja olihan se suloista, kun karvapallo kömpi iltaisin
peitonalle ja painoi märän kuonon kiinni jalkaa vasten.
Omaa koiraa emme voi ottaa, koska olemme sen verran
liikkuvainen perhe.
Onneksi on suloiset hoitokoirat!
Minäkin kaipaan hoitokoiria :)
VastaaPoistaTässä olisi sinulle blogihaaste, Kahdeksan satunnaista asiaa: http://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2013/02/18/vastaus-haasteeseen-kahdeksan-satunnaista-asiaa/