Koiruus kylässä


Nuorempi poika on pitkään toivonut koiraa, 
ja nyt saimme sellaisen hoitokoiran muodossa. 
Meillä oli viikon verran Maro-koira hoidossa. 

Liikuin viikon aikana varmaan enemmän kuin 
koko alkuvuoden aikana,
mikä sinänsä positiivista. 
Ja olihan se suloista, kun karvapallo kömpi iltaisin 
peitonalle ja painoi märän kuonon kiinni jalkaa vasten. 

Omaa koiraa emme voi ottaa, koska olemme sen verran 
liikkuvainen perhe. 
Onneksi on suloiset hoitokoirat!

Kommentit

  1. Minäkin kaipaan hoitokoiria :)

    Tässä olisi sinulle blogihaaste, Kahdeksan satunnaista asiaa: http://reissaustajaruokaa.wordpress.com/2013/02/18/vastaus-haasteeseen-kahdeksan-satunnaista-asiaa/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti