Monena vuonna olen haaveillut pääseväni näkemään Hurja Ruuthin
kehuttuja talviaiheisia sirkusesityksiä.
Tänä vuonna haaveeni toteutui ja kävimme
koko perheen voimin katsomassa Talvisirkuksen.
"Parasta sirkusta ikinä!" totesi vanhempi poikani esityksen jälkeen.
Vanhempi poikanihan harrastaa itsekin teatteria ja vähän sirkustakin.
Jokunen aika sitten poikani käveli käsillään, taskusta putosikännykkä
pikkurillin päälle, joka tietenkin musteni.
Oli mukava fiilis päästä istuskelemaan päivystykseen iltasella
muutamaksi tunniksi työpäivän päätteeksi.
Onneksi sormi saatiin kuntoon.
Tältä samalta reissulta ajoimme Itä-Suomeen mummolaan.
Reissusta muodostuikin ikimuistoinen.
Lunta pyrytti kovin ja näimme matkalla useita kolareita.
Mummolaan pääsee kahta peltotietä ja tietenkin tuuli oli
viskonut peltotiet täyteen lumidyynejä.
Olikin mielenkiintoinen kokemus,
kun auto jäi tiellä kiinni lumikinokseen.
Siellä me teatteritamineissa lykittiin autoa
pimeällä peltotiellä
kaiken tuiskun keskellä.
Onneksi tarina päättyi hyvin ja pääsimme lopulta turvallisesti kotiin.
Koti kaupungissa on kyllä kieltämättä aika helppo ratkaisu,
ja sitä osaa nyt jälleen arvostaa.
Oi, oi! Onneksi matkanne sujui turvallisesti. Kinokseen jumiin jääminen on kumminkin eri juttu kuin ryttyyn mennyt auto.
VastaaPoistaOn tää lumidyynien keskellä eläminen kieltämättä haastavaa! Mutta ei se ole ongelma kuin tuulisina päivinä ja heti niiden jälkeen, sitten saadaan taas tiet ja pihat aurattua ja lapioitua.
Mukavaa joulua sinne!
Täytyy kyllä nostaa hattua ihmisille, jotka uskaltavat elää unelmaansa ja muuttaa maalle. Kesällä on tietenkin ihanaa, kun on valoisaa ja vehreää ja merikin on kaunis, mutta pimeä, kylmä talvi. Se vaatii rohkeaa asennetta ja kunnon välineet liikkumiseen.
VastaaPoistaOlemme useana jouluna ajelleet ko tietä, jolla tällä kertaa jäimme jumiin lumidyyniin. Eräänä vuonna oli vastaavasti illalla kova pakkanen ja kaikkialla kimmelsi kuin olisi ajanut taikametsässä ja ympärillä olisi loistanut miljoona pientä timanttia. Se oli upea kokemus!