Le havre

Eilen kävimme katsomassa Aki Kaurismäen uusimman elokuvan Le havre.
Oli aivan ihanaa päästä hetkeksi ranskalaistunnelmiin.
Elokuva oli koskettava ja ajatuksia herättävä, monellakin tapaa.

Eniten Kaurismäen elokuvassa viehätti sen verkkainen ja rauhallinen tunnelma.
Siinä viihtyi ja oli hyvä olla.

Myös Kaurismäkeläinen niukkuus ja antimaterialistisuus puhutteli minua.
Vähemmän on enemmän.
Tämä liittyi kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Ruokahetket puhuttivat.
Pala patonkia ja muutama juustopala.
Lasi viiniä.
Kananmunat aterioina: keitettynä ja paistettuna.
Vaikka itse en kananmunan ystävä olekaan.

Elokuva on tietenkin Kaurismäen tapaan vahvasti kantaa ottava.
Ja vieläpä erittäin tärkeään aiheeseen:
siirtolaisiin ja ihmisoikeuksiin.
Myös Kaurismäkeläiset sutkaukset olivat ilahduttavia.
- Hyvä rouva, ainahan on toivoa.
- Ei meidän asuinalueellamme.

Voima-lehdestä voi lukea näkökulmia elokuvaan.

Kuva yläpuolella on meidän reissultamme Etelä-Ranskaan.
Vaikka minulla on kova Italia-kuume,
niin tulen vielä matksutamaan Ranskaankin.