Vietin viikonloppua ystäväperheeni luona Vihdissä lokakuun puolivälissä. Oli sanomattakin selvää, että lähtisimme retkelle ja millaisen upean retki-ilman saimmekaan. Upea syksyinen auringonpaiste ja hehkuva syysruska. Helli sekä kehoa että mieltä.
Ystäväni ehdotti kohteeksi Paavolan Tammea Lohjalla. Tai oikeastaan Lohjansaaressa. Kyseessä on reilu 300 vuotta vanha tammivanhus ja sen ympärimitta on nelisen metriä.
Tammet ja lehtipuut ylipäänsä tekevät oloni kotoisaksi, sillä lapsuudenkotini on aina ollut suurten lehtipuiden ympäröimä. Meillä Raunistulassa kasvaa suuria vanhoja vaahteroita, jalavia, saarnia jopa tammia.
Paavolan tammi syysruskassaan teki suuren vaikutuksen. Sen oksat ylettävät niin pitkälle ja puu seisoo suurena ja jylhänä kuusikon keskellä.
Oli ilo ja kunnia päästä halaamaan tätä vanhaa tammea ja toivottamaan monia vuosisatoja hänelle lisää. Siellä hän on seissyt ennen minua ja tulee toivottavasti seisomaan minun jälkeenikin. Tässä se luonnon mahti ja salaisuus ehkä piileekin. Miten paljon tuokin tammi on kokenut vuosien, vuosikymmenten, jopa vuosisatojen saatossa.
Tammen ympärille oli rakennettu pitkospuut ja tammi on ympäröity köysiaidalla, jotta tammen juuristoa voisi suojella. Paavolan tammi on merkittävä vaelluskohde ja tuonakin aurinkoisena sunnuntaipäivänä tammella oli kymmenittäin ihmisiä.
Vaikka matka Paavolan tammelle on pitkä, kannattaa se silti tehdä. Maisemat matkalta ovat upeita. Lohjan saarelle saavuttaessa välillä tuntuu kuin olisi ajellut Ruissalossa.
Paavolan tammen luona on myös kiva pieni luontopolku, joka lienee palvellut vanhaa kyläkoulua aikoinaan. Lajisto on rikasta ja monimuotoista. Vaikka polut olivat kyllä sateesta johtuen lähinnä mutavelliä. Luontopolun varrelta löytyi lapsillekin monia paikkoja seikkailla ja kiipellä.
Luontopolulta avautui upeita maalaismaisemia ja näkymiä omenapuutarhoihin.
Paavolan Tammen läheisyydestä löytyy myös ihmisen istuttama surukuusi-metsikkö. Kerrankin paistava aurinko vain hieman "pilasi" kuusikon tunnelman, sillä se suorastaan hehkui syysauringossa. No, enpä halua tällaista valittaa. Positiivinen ongelma, niin sanoakseni.
Lohjansaaresta löytyy runsaasti isokokoisia tammia ja syksyn kultaamia lehtiä.
#Retkihaaste: ruskaretki luontoon.
Kommentit
Lähetä kommentti