#retkihaaste: Kemiönsaaren Purunpää

 Viikonloppua vietimme ystäväperheemme luona Kemiönsaarella. Kemiöllä on erityinen paikka sydämessäni. Se on aivan mahtava saari, jossa on ystävällisiä ihmisiä, kaunista luontoa, kulttuuria. Kemiössä sielu ja mieli aina lepää ja virkistyy.
 Tällä kertaa suuntasimme meren äärelle Purunpäähän. Paikalliset luontoaktiivit ovat kampanjoineet Purunpään puolesta, sillä viime vuosina aluetta on uhannut laajat metsähakkuut. Uhka on vieläkin olemassa, vaikka hakkuita on nyt lykätty ja menossa on neuvottelutauko. Paikalliset luontoaktiivit toivovat, että alue säästettäisiin ja avattaisiin luontoharrastajille ja retkeilijöille.
 Purunpään maa-alueet ovat yksityisomistuksessa. Omistaja on kulttuuriyhdistys Konstsamfundet. Onkin hieman ristiriitaista, että kulttuuria vaaliva merkittävä toimija on niin kylmäkiskoinen monimuotoista ja merkittävää luontokohdetta kohtaan. Toivon kovasti, että kulttuuriyhdistyksessä ymmärrettäisiin ainutlaatuisen luonnon merkitys paitsi Kemiölle, niin myös laajemmin koko alueelle ja satavuotiaalle Suomelle.
 Parhaimmillaan Purunpään avaaminen yleisölle toisi paikalle retkeilijöitä, turisteja, kulttuurinystäviä, mikä tarkoittaisi myös palveluiden kysynnänkasvua Kemiössä. Avaamisella tarkoitan, että alueelle saataisiin merkittyjä polkuja, telttailualue, laavupaikkoja. Alue on saavutettavissa myös veneellä, ja alueella voi tietenkin myös merimeloa.
 Purunpäätä on suositeltu liitettäväksi Saaristomeren kansallispuistoon jo 70-luvulla, mutta edelleen se on vain alue sen reunalla. Purunpäästä on kyllä upeat näköalat Saaristomeren kansallispuistoon.
 Purunpäästä löytyy aika niukasti tietoa internetistä. En siis ihan tiennyt, millaiseen kohteeseen olimme menossa. Yleensä selvitän retkikohteemme aika tarkasti ja minulla on suht selkeä käsitys kohteesta ja sen luontoarvoista. Kun tutkii karttoja ja kirjoituksia alueesta etukäteen, on helpompi hahmottaa liikkumistaan maastossa.
 Purunpää tarjoili parastaan, vaikka sää oli hieman suhmurainen. Siltikin valo ja värit olivat henkeäsalpaavat, ja paikalla avautui mitä upeampia maisemia. 
 Purunpäästä löytää erilaisia luontotyyppejä. On merta ja kallioita, on monimuotoista metsää aina lehtipuumetsäkkeistä kippuraisiin mäntyihin. Korkeiden kallioiden päältä löytyy myös kauniita suoalueita.
Alueella voi tarkkailla myös eläimiä. Rantakallioilta voi hyvällä tuurilla päästä seuraamaan hylkeiden elämää. Ystäväperheemme olikin kesällä alueella veneillessä saaneet kaverikseen vekkulin hylkeen. Yritin tälläkin reissulla tarkkailla hylkeiden esiintymistä, mutta merellä oli aika raju ristiaallokko, mikä haittasi näkymää.
 Kun rannalta kiipeää suht korkeiden kallioiden päälle, voi ihastella kippuraisia vanhoja mäntyjä. Mieleeni tulee aina Japani ja bonsaipuut, sillä erotuksella, että nämä puut on muovannut luonto, meri ja karut olosuhteet. 
 Purunpäästä löytyy myös ihania sammalmättäitä, joille haluisi istahtaa tai kellahtaa. Mukaan Purunpäähän kannattaa varata vedenkestävät jalkineet, sillä alueella on erittäin märkiä, upottavia kohtia. Onneksi goretex-jalkineeni riittivät, vaikka välillä tossut upposivatkin tiukasti suoperäiseen maahan.
 Rakastan rantakallioita ja niitä Purunpää kyllä tarjoili huolella. Kuten tämä kohta, mistä ei ihan tiennyt mihin kalliot päättyy ja meri alkaa.
 Välillä rantakallioilla kävellessä tuntui kuin olisi kävellyt meressä. Meri tuli niin lähelle, ihan iholle. Se oli huikea kokemus.
 Retkemme lopuksi kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle, Glasbergetille. Tämä on jyrkin ja raskain luonnontilainen rinne, minkä olen tänä vuonna kiivennyt metsäretkilläni. Henki vinkui, jalat olivat maitohapoilla ja usko meinasi jo loppua kesken.
 Vaan kun Glasbergetin huipulle pääsee, huomaa sen olleen vaivan arvoista. Näkymät Saaristomeren kansallispuistoon ovat huikeat. Korkealta kallion päältä avautuu upeat laajat näkymät kauas merelle ja metsään.
 Muutoin niin suhmurainen päivä tarjosi meille aivan upean valoisan auringonlaskun. Olimme aivan haltioissamme näkymistä ja värimaailmasta, joka avautui edessämme. Oli hauska seurata horisontissa siintäviä saaria, jotka tuntuivat leijuvan meren yllä ilta-auringossa. Harmi, ettei näkyä pystynyt taltioimaan kännykamerallani.
Purunpäässä ei ulkopuolinen valosaaste haittaa, joten siellä pystyisi varmasti ihailemaan myös etelän revontulia. Purunpää on siis kaikenkaikkiaan todella monipuolinen luontokohde, minne retkensä kannattaa suunnata. Vaikka Purunpäässä ei olekaan virallisia polkuja, uskaltaa seikkailijahenkinen retkeilijä alueelle lähteä. Purunpäässä on vaikea eksyä, sillä monimuotoinen ranta-alue rajautuu meren ja metsätien väliin. Purunpää tarjoilee luonnontilaista rakentamatonta rantaviivaa useita kilometriä.

Meidän retkemme pituus oli lähdemmäs 10 kilometriä, joten kuittaan #retkihasteen kohdan tällä.

Kommentit