Tässä lisää tunnelmia ihanasta Hangosta. Vietimme syyskuun puolivälissä viikonlopun Hangossa voitettuamme yöpymisen Oikaise oikokadulle-nimisessä huoneistossa. Näin pääsimme vihdoin tutustumaan pitkään toivelistalla olleeseen Hankoon. Kaupan päälle saimme vielä aivan ihanan aurinkoisen ilman.
Sunnuntaina päätimme katsastaa Neljän tuulen tuvan. Kyseinen kahvio oli jo suljettuna näin syyskuussa, mutta sijaintia on kovin kehuttu. Lisäksi onhan kyseessä Marskin vanha kahvila, että pitihän siellä käydä. Ja kyllä kannatti.
Jossain vaiheessa tutnui, että Hanko on jo ällön ihana. Minne vain menikin, löytyi uutta kaunista rantaa ja aina vaan aurinko paistoi.
Neljän tuulen tupa sijaitsee kalliopoukamassa. Oli jälleen kerran ihana hypellä rantakallioilla ja antaa tullen tuivertaa hiuksissa. Miten vapauttavaa.
Tällä paikalla on ollut kahvila jo 1900-luvun alusta. Alunperin kahvila tunnettiin Afrika-kahvilana. Kertomusten perusteella nimi on tullut siitä, että kahvilalle päästäkseen oli kahlattava rantahiekassa kuin Saharassa konsanaan. Kenraali Mannerheimin omistuksessa kahvila oli vuosina 1927-1933 ja kahvila sai jo tuolloin nimen Neljän Tuulen Tupa.
Eräs ikimuistoinen hetki oli halata vanhaa Marskin mäntyä Neljän Tuulen Tuvan pihassa.
Neljän tuulen tuvalta lähdimme kävelemään metsäpolkua pitkin kohti karusellirantaa. Opaskylteistä luin kyseessä olevan Kolavikenin ranta eli Långsand. Rannan toisessa päässä on kylpyläkaudelta säilyneet pensionaatti Bellevuen rakennukset.
Rantatie oli huikea ilmestys. Toisella puolella välkkyi meri ja hiekkadyynejä, toisella puolella kuivahkoa kangasmetsää ja puiden välistä pilkisteli pitsihuvilat. Ilokseni rantapolku oli aktiivisessa käytössä ja onnellisen oloiset ja toisiaan tervehtivät ihmiset ulkoilivat siellä vauvasta vaariin.
Bellevuen luona on jälleen rantakalliota ja puisia kävelysiltoja.
Neljän Tuulen Tuvalle saavuttaessa ajetaan upean metsikön ohitse. En muista sellaista näkyä aiemmin nähneeni, niin erikoista tuo metsäalue oli. Kyseessä oli luonnonsuojelualue, jonne onneksi pääsi kävelemään.
Jäkälää oli niin paljon, että näytti ihan siltä, kuin olisi ollut lunta maassa.
Tässä hieman huonolaatuinen kuva rannan kylteistä, jossa esitellään rannan kasvillisuuden ja eri kerrosten muodostumista,
Tuo pieni luonnonsuojelumetsikkö on ympäröity tällaisella hauskalla matalalla aidanteella.
Kuten taisin jo aiemmassa kirjoituksessa mainita, Hankoon on pakko palata. Sinne jäi vielä niin paljon nähtävää.
Tämä aamuinen kävely Hangon rannoilla kuittaa #retkihaasteen luontokohteeseen, joka on luonnonsuojelualueella.
Kommentit
Lähetä kommentti