#Retkihaaste: Annala ja Vanhankaupungin koski


Olen pitkään halunnut käydä hyötykasviyhdistyksen ylläpitämässä  Annalassa. Helsinginreissulla ystävien luona ystäväni totesi Annalan olevan aivan naapurissa, eikä hänkään ollut siellä käynyt. Koska oli kaunis ilta, lähdimme iltakävelylle. Ja se kyllä kannatti!
Meidän pihalta kuoli kultapallo pari vuotta sitten talvella, mutta Annalassa oli useita näyttäviä kasvustoja. Onneksi ystäväni Helsingistä lupasi minulle alun omastaan. 
 Tunnustan jälleen rakkautta vihreitä puutarhapenkkejä kohtaan. Olen istunut sellaisella Renoir museossa Etelä-Ranskassa oliivipuiden katveessa. Yhtä sykähdyttävää oli istua sellaisella Annalassa ja katsella upeita, värikkkäitä palstoja, joita ihmiset rakkaudella hoitavat.
Upeita muotoistutuksiakin Annalasta löytyy. 
Upeita leimuja, kehäkukkia, auringonkukkia, minttua, oreganoa, artisokkaa.. Olisin voinut vain kierrellä noita somia palstoja siellä loputtomiin.

"Tämähän on kuin meidän piha, mutta isommassa koossa", totesi teini-ikäinen lapsosemme. 
Hauska yksityiskohta oli puupinoon tehty ikkuna, josta saattoi kurkistaa takana olevaan maisemaan. Toimisi myös äänimuurina. Kaunishan tuo köynnösten peittämä, raudoin tuettu puupino oli. 
Piipahdimme myös lähellä olevalle Vanhan kaupungin koskelle. Kosken pato oli hauska, sillä se on ladottu kivistä. Kaunis oli sekin - etenkin verrattuna meidän kotoiseen Halisten koskeen. 
 
 Vanhat sähköntuotantoon käytetyt laitteet löytyivät vielä rannasta. Rumaa ja kaunista yhtä aikaa.
Sähköntuotantoon liittyen pakko laittaa vielä yksi aiheeseen liittyvä kuva. Tuulimyllystä johtuen liekehtivät lepakot. Kuvasta puuttui vain kanat, joiden silmät pullistuvat päästä.

Tämä ei kuitenkaan ollut lepakkoretki eikä lintujen bongausretki vaan #retkihaaste: luontokohteeseen, jossa on koski. 

Kommentit