Ladattuani kuvia facebookiin Jurmosta ja meidän iltakävelystä kanervanummille, kirjoitti ystäväni: "Ooh, ihan kuin ulkomailla, mutta hienompaa!" Näihin sanoihin ei voi kuin yhtyä. Niin upeaksi kokemukseksi tuo kyseinen iltakävely meille muodostui.
Sateisen päivän iltana päätimme lähteä pienelle happihyppelylle. Suuntasimme pienen satumetsän läpi kohti kanervanummia ja rantalaidunta. Ajattelimme, että olisi kiva nähdä saarella laiduntavaa Ylämaan karjaakin. Sateen jäljiltä lenkkitossut kostuivat, mutta voi miten onnellisina kuljimme tuolla kauniissa maastossa. Mitkään kuvat eivät voi tehdä okeutta sille kauneudelle ja raikkaalle ilmalle, mikä saarella vallitsi.
Tunnelma oli kyllä parhaimmillaan kuin suoraan jännittävästä elokuvasta. Ihan mahtava kokemus!
Jurmossa löytyy pitkin saarta selkeitä kylttejä, jotka ohjaavat kulkijan oikeaan paikkaan. Meidän tarkoituksena oli käydä katsastamassa vielä uudelleen Munkringarnat, nuo pyöreät kivimuodostelmat, vaan kuinkas sitten kävikään.
Yhtäkkiä huomasimme komean sarvipään seisovan keskellä tietä tuolla kanervanummella. Tuo iso otus on kyllä vaikuttava ja hätkähdyttävä näky livenä.
Koska eläin ei vaikuttanut vihaiselta, lähestyimme sitä varovasti. Laitumella emme olisi niin tehneet, emmekä olisi lähteneet eläimen perään. Mutta koska tyyppi seisoi keskellä tietä, päätimme näin tehdä. Päättelimme myös, että jos eläimet olisivat vihaisia, ei ihmisiä päästettäisi samalle alueelle heidän kanssaan.
Hetken siinä toisiamme katseltuamme ja nuuhkittuamme uskalsimme tehdä lähempää tuttavuutta. En tiedä kumpaa jännitti enemmän: meitä ja tuota tukka silmillä olevaa tyyppiä.
Olen lapsena viettänty kesiäni tätini maatilalla ja lehmät ovat minulle entuudestaan tuttuja. Enemmän minua pelotti tehdä tuttavuutta alpakoiden kanssa. Varoitin poikaanikin lehmän suurista sarvista. Vaikka eläin ei olisi vihainen, voi hän huitaistessaan saada ihmiseltä jopa kylkiluut katki. Näin kävi sedälleni aikoinaan. Sen verran suurista ja isokokoisista eläimistä on nyt kyse.
Lähellä oli myös muita lehmiä, joita emme lähestyneet. Ja tämäkin oman tiensä kulkija palasi loulta kavereittensa seuraan.
Palatakseni vielä nummiin ja kiviin. On käsittämätöntä, miten saari on Jurmossa muodostunut. On katajikkoa, kanervikkoa ja sitten yhtäkkiä kivikkoa.
Saaren opaskylteissä kerrotaan perinnemaisemien kuten nummien, niittyjen ja ketojen hoidosta sekä niiden merkityksestä linnulle ja kasveille. Saarelta löytyy myös mustia poltettuja eli kaskettuja alueita.
Nämä kuvat ovatkins itten taas Högbergetin juurelta. Olen aina pitänyt katajista ja nuo pienikasvuiset kippuraiset kasvit ihastuttivat saarella: aivan kuin itämaisia bonsaipuita.
WWF:n sivuilla kerrotaan myös Jurmon perinnemaiseman kunnostamisesta.
Retkihaaste 38: Retki perinnemaisemissa.
Kommentit
Lähetä kommentti