#retkihaaste ja hiljaisuuden retriitti


Toteutin maaliskuun lopulla pitkäaikaisen haaveeni
osallistumalla hiljaisuuden retriitille.
Retriitin järjesti Turku Mindfulness ja
se pidettiin Kunstenniemen leirikeskuksessa
Rymättylän saaristossa. 


Hiljaisuuden retriitti oli upea kokemus, 
vaikka ensikertalaista jännittikin.

Olin etukäteen lukenut jonkin verran retriiteistä,
vertaillut seurakunnan järjestämiä
ja uskonnottomia retriittejä keskenään.
Minähän en kuulu kirkkoon, joten
uskonnollinen retriitti tuntui hieman vieraalta. 

Lukemani perusteella haluan kyllä kokeilla
seurakuntien järjestämää retriittiä myöhemmin, sillä
retriitit tuntuvat eroavan jonkin verran toisistaan.


Minulle osalllistuminen hiljaisuuden retriitille 
oli valmistautumista pääsiäiseen.
Rakastan pääsiäistä, kevään valojuhlaa. 
Pääsiäinen symboloi monin tavoin keventämisen 
ja hiljentymisen aikaa minulle.
Hiljaisuuden retriitti sopi siihen loistavasti. 

Viime vuonna pidin somepaaston.
Viikon facebook-paasto venyi kuukauden mittaiseksi. 
Tänä vuonna osallistuin hiljaisuuden retriitille. 
Haaveena olisi vielä yöpyä laavulla pääsiäisenä.


Retriitin alkaessa jännitti ja mietitytti useampi asia. 
Pystynkö olemaan puhumatta ja kommunikoimatta koko viikonlopun.
Miten pärjään kolmen vieraan ihmisen kanssa samassa huoneessa.
Miten tulemme toimeen ison osallistujamäärän kanssa. 
Tiukka ohjattu aikataulu mindfulness-istuntoineen
ja liikkeineen. 
Kännykän poislaitto ja siirtyminen rannekelloaikaan.


Oli yllättävää, miten rennosti ja jouhevasti kaikki 
kuitenkin sujui retriitin aikana. 

Keskiviikkona joogatunnilla minulta kyseltiin,
kumpi oli vaikeampaa:
olla puhumatta vai istua risti-istunnassa pitkään.
Risti-istunta ehdottomasti. 
Vaikka olemme joogassa istuneet risti-istunnassa säännöllisesti,
niin meditaation vaatima risti-istuminen on todella haastavaa. 


Viikonlopun upea luontokokemus oli, kun 
seisoin yksin kallionkärjessä meren rannalla. 
Läheisestä kaislikosta lähti joutsen lentoon ja 
lensi suoraan minua kohti. 
Hetken jo pelkäsin sen lentävän minua päin.
Oli upea seurata joutsenen ohilentoa aivan vierestä
ja kuunnella sen siipien voimakasta huminaa.  
On se vaan vaikuttava eläin.


Hiljaisuuden retriitillä oli mahdollisuus 
keskittyä rauhassa omiin tunteisiin ja olotiloihin. 
Oli hieno huomata, että vaikeiden vuosien jälkeen
tunnen olevani suht tasapainossa tällä hetkellä.

Tekemäni (vaikeatkin) ratkaisut ovat auttaneet minut 
oikealle tielle ja nautin olostani.
Olen pohjimmiltani onnellinen. 


Retkihaasteen ansiosta olen lähtenyt liikkeelle.
Sitä tein Kunstenniemessäkin.
Kuljin polkuja, seikkailin metsässä,
hyppelin rantakallioilla.
Nautin sumuisista aamuista
ja aurinkoisista illoista. 
Ihailin puita, niiden kiemuraisia runkoja 
ja kasvamista haastavilla paikoilla. 
Seurasin rantakallioiden kiviä, muotoja, värejä.
Kuuntelin lintujen kevättouhuja ja seurasin
niiden ylilentoa. Tikan naputusta puussa, 
joutsenien huutelua merellä. 
Auringon siivilöitymistä puiden oksien läpi,
valon ja varjon leikkiä. 

Minulle tämä kaikki on luontaisaa mindfulnessia.
Hidasta kävelyä metsässä tutkien ja tarkkaillen.
Keskittyen luontoon, sen ihmeisiin
sekä omaan itseensä ja hengitykseen.
Luonnossa pää tyhjenee arjen murheista ja 
ohikiitävistä ajatuksista
suoden voimaa ja jaksamista tilalle. 


Retriitillä yövyimme neljän hengen huoneissa.
Minulle osui aivan ihanat naiset,
joiden kanssa ehdin sunnuntaina vaihtaa 
vielä muutamia ajatuksia. 

Olin etukäteen tehnyt listaa, 
mitä otan mukaan retriitille. Tässä muutama vinkki. 

Rannekello. Känny pois. 
Voit käyttää lentotilaa, jos haluat käyttää kännykän kameraa.
Näin sinua ei häiritä retriitistä. 

Omat suosikkilakanat.
Taskulamppu ja korvatulpat. 
Oma tw-muki, joka on helppo napata pihalle mukaan.
En lukenut mukaan ottamia kirjoja, sillä se olisi 
vienyt ajatukseni pois retriitistä. 
Muistiinpanovälineet. Ajatuksia syntyy paljon. 
Piirustuslehtiö tai värityskirja. 
Hellivä naamio ja voiteita illan saunomista varten.
Herkkuja, kuten pähkinöitä. 

Meditaatiota varten joogapalikka,
alusta, huivi, kevyt peite. 
Nämä myös ulkona oleilua varten.  

Rennot, kiristämättömät vaatteet.
Villasukat. Minulla oli peräti kolmet.


Retriitin myötä minulla voimistui tunne, 
että iyengarjooga ja Jenny-opettaja ovat juuri sopivia minulle. 
Iyengarjoogassa liikkeet tehdään rauhallisesti 
ja niissä pysytään pitkään.  
Usein se vaatii paljon voimaa ja keskittymiskykyä.
Se on mitä parhainta pohjaa mietiskelylle 
ja läsnäololle.
Suuren merkityksen joogatunnille antaa opettajani Jenny, 
joka osaa ohjata tunnit loistavasti. 
Useimmiten joogatunnin jälkeen olo on rentoutunut
ja minua vain hymyilyttää.


Tämä opastaulu näköalatornin alapuolella puhutti minua 
suuresti viikonlopun aikana. 
Elämä ei aina ole helppoa, 
saariston kallioisilla männyillä on monia yhtymäkohtia
ihmiskohtaloihin. 
Miten ihanaa, kaunista ja antoisaa elämä silti onkaan.


Alun epäilyksistä huolimatta 
mölyapinalauma päässäni oli hiljentynyt viikonlopun aikana
ja kotiin ajaessa oli rento ja vapautunut olo. 

Kotipihalla minua tervehti kevään ensimmäinen krookus. 

#retkihaaste luontokohteeseen,
jossa pysähdyt aistimaan luontoa.

Kommentit