Vällyjen alla

Koko pitkän talven olen odottanut kesää ja aurinkoisia päiviä.

Ja nyt kun ne oli täällä, 

minä makasin kipeänä pimennetyssä ja viilennetyssä huoneessa 

kuumehoureisena. 

Ihan ei mennyt kuin strömsössä..

Olen siis ollut yli viikon poissa pelistä ja 

puutarhassa on rehahtanut sillä aikaa. 

Tarkoitus oli tehdä raparperijuomaa.

Olin ostanut jopa sitruunat sitä varten. 

Poikani sentään ilahdutti minua viikko sitten

herkullisella raparperipiirakalla. 

Vaikka talvi on vienyt jonkin verran mennessään, 

niin muutama tulppaani sentään etupihan 

kukkapenkissä kukkii. 

 Iiris on joka vuonna yhtä näyttävä. 

Jahka pääsen jaloilleni taas,

leikkaan kaikki kuivuneet ruusunkarat pihasta pois.

Tämä oli taas hyvä muistutus sille,

että arkoja kasveja ei meidän pihaan kannata hankkia.

Mukaan lukien kärhöt.

Nurmikkokin on ajamatta, 

ja voikukat rellestävät keltaisenaan. 

Omenapuut kukkivat upeasti tänä vuonna.

Jatkoa seuraa liilasta ja valkoisesta syreenistä.

Kurjenpolvi on itse kylväytynyt talon reunalle.
Emotaimen toin pihaan läheiseltä niityltä.
(Kuva alapuolella)

Nyt kävi siis niin, että suosiolla jätän 

osan pihatöistä ensi vuodelle.

Tuleehan näitä vuosia. Toivottavasti. 

En aio raataa enkä stressata enää

vaan nyt aion myös nauttia puutarhan annista

täysin sydämin. 

Mukavaa kesäkuun alkua!

Yritän ehtiä kirjoittamaan, mitä

kasvihuoneelle ja kasvulavoille kuuluu.

Joudun jättämään ne lomareissun ajaksi poikani huostaan, 

hieman jännittää, mitä siitä seuraa.