Renoir-museo Cagnes Sur Merissä on yksi hienoimpia,
missä olen ikinä käynyt.
Siellä häkellyttävän vaikutuksen tekivät niin talo,
puutarha kuin taiteilijan luomukset.
Katsoin talvella taiteilija-maalari Renoirista kertovan elokuvan.
Erityisesti rakastin elokuvan väri- ja valomaailmaa,
joka oli kuin voidetta haavoille keskellä pimeää talvea.
Oli hienoa päästä nyt näkemään Renoirin maisemia.
Kyseessähän on tosiaan Renoirin kotitalo.
Talo oli sisältä valoisa ja aurinkoinen,
ja suurista ikkunoista avautui upeita näköaloja.
Olisin mielelläni jäänyt taloon asumaan
ja nauttimaan aamukahvini Renoirin keittiössä.
Näkymät parvekkeelta oli huikeat.
Keskimmäinen näkymä Cagnes Sur Meristä
lienee ikuistettu yhteen jos toiseenkin
tauluun ja valokuvaan.
Puutarhasta löytyi hauskasti Renoirin töiden jäljennöksiä
kohdista, joissa avautui kyseisen teoksen alkuperäinen maisema.
Innostuimme jopa ostamaan kotiin muutaman jäljennöksen
ja raamittamaan ne seinälle muistoksi.
Oliivipuulehdot olivat vanhoine puineen upeita.
Jostain matkailusivulta luin, että paikan upeuden
ymmärtää vasta paikan päällä.
On pakko yhtyä tähän toteamukseen.
Ne värit, valot, varjot ja se tunnelma ylipäänsä.
Siellä oli vain niin hyvä olla ja hengittää.
Renoir on ollut onnen poika,
kun on saanut asua noin inspiroivassa ympäristössä.
Renoirin puutarhassa avautui mitä hienompia näkymiä.
Etupihalla on kovin kuvattu patsas
appelsiinipuiden ympäröimänä.
Appelsiinipuut on istutettu oveliin altaisiin.
En kyllä tiedä, mikä tarkoitus niillä on.
Renoirin talo pilkottaa appelsiinitarhan takaa.
Näkymä puutarhaan.
Kiersimme koko puutarhan perusteellisesti
ja vielä ristiin rastiin.
Tämän kuvan nappasin talosta sisältä,
sillä nuo ovat juuri sellaiset penkit,
jotka haluaisin meille puutarhaan.
Kommentit
Lähetä kommentti