Tein sitten sellaisen tempun,
että leikkasin meidän omenapuun tänään.
Yleensä leikkaan sen keväisin,
mutta kesän aikana tuo ryökäle pökkää pystyvitsaa
aivan älyttömät määrät ollen aivan ryteikköä loppukesästä.
Nyt päätin siis kokeilla syysleikkausta.
Tässä rakas omppupuumme.
Olen leikannut sitä vuosittain,
pyrkien maltillisuuteen,
mutta nyt leikkaisin ja madalsin
sitä oikein roimasti.
Jokin mun leikkaustavassa on selvästi pielessä,
kun puu jaksaa sitä pystyvitsaa työntää.
Keväällä nähdään, onko tuo vielä hengissä.
Toivotaan niin.
Ainakin useamman kaverin pupu ja marsu
kiittää,
kun sai tänään herkkupuun oksia naposteltavaksi.
Vesiversoja tulee ainakin, jos leikkaa liikaa kerralla. Kokeile siis ensi kerralla leikata vähemmän. Siihenkin vaivaan auttaa juuri tämä, että leikkaa pari kertaa vuodessa yhden sijasta, vähän vähemmän kerrallaan.
VastaaPoistaIhanat kevätkuvat, aaaaaah!
Tuo kaksi kertaa vuodessa leikkaaminen onnistuu, mutta ei maltillinen leikkaus. Ei minulta. Ne pystyvitsat on niin järkkyjä että niistä täytyy päästä eroon. Toivon vaan, että joskus pääsee tasapainoon tämän rakkaan puun kanssa, joka tuottaa niin ihania hedelmiä että.
VastaaPoistaMielessä on myös toinen omenapuu. Ehkä hankin sellaisen kääpiäivän mallin. Jospa se pysyisi sitten aisoissa. Tai ehkä mä onnistuisin siitäkin saavan rehopensaan.