Lomaviikko Turkissa


Arjen luksusta: pääsin yksin viikoksi Turkkiin. 
Ihana rentoutumisloma, joka sisälsi
aurinkoa, merta, palmuja
sekä uuden rakkauteni: turkkilaisen hamamin. 


Turkissa oli paljon suosikki kesäkukkaani kesäkynttilää. 


Meri, ranta ja aurinko.
Ei lisättävää. 

Paitsi että altaallakin viihdyin kuunnellen letkeää musiikkia.
Olin ylpeä itsestäni, sillä
osasin ottaa rennosti ja vain hengailla auringossa. 


 Banaanipuut viheristutuksissa. Toimii.


Se pakollinen varvaskuva. 
Oli pakko. Vaikka lupasin jo 
aiemmassa postauksessa, että
näitä ei enää tule tänä vuonna. 


Antalayan vanhassa kaupungissa. 

Antalayassa pääsin ensimmäistä kertaa Hamamiin
eli turkkilaiseen saunaan. 
Ensin lämmiteltiin saunassa ja sen jälkeen vielä höyrysaunassa.
Pesu tapahtui upeassa kaakeloidussa kylpyhuoneessa, 
jossa maataan lämpimien kivipaasien päällä. 
Vettä valutetaan messinkisistä hanoista
ja ne kylpyhuoneet ovat kerrassaan upeita.
Puhdistumisen jälkeen seuraa vielä koko kropan hieronta
ja öljyäminen. Parasta mitä tiedän.

Näitä rentouttavia ihania kylpylöitä Suomeenkin kiitos, 
niin talvikin sujuisi mukavammin.


 Turkissa oli granaattiomenien aika.
Hehkuvanpunaiset hedelmät olivat jättimäisiä.
Pienissä kojuissa niissä puristettiin lasillinen 
herkullista marjaisan makuista mehua.

Kasvissyöjälle Turkki on helppo maa, sillä jo alkupaloista
saa loistavia aterioita.
Tarjolla oli runsaasti pinaattia, munakoisoa,
kesäkurpitsaa, oliiveja, juustoja,
täytettyjä vihanneksia,
linssi- ja papuruokia.


Antalayan sateenvarjot. 


Kaupunkikuvaa hallitsi minareetit. 
Iltaisin hotellihuoneelle kaikui minareetin kutsuäänet. 
Eksoottista.
Vielä myöhemmin discon melu,
ei niin viehkeää.


Viikonlopuksi teimme retken Pamukkaleen.
Pamukkale on luonnonilmiökohde, jossa
vitivalkoiset kalkkikivikerrokset muodostavat altaita.
Paitsi nykyisin, koska suuret kävijämäärät ovat aiheuttaneet
alueella tuhoja ja altaat ovat vedenpuutteessa muuttuneet ruskeiksi. 

Alueelta löytyi kaunis muotopuutarha,
johon olisin halunnut tutustua paremmin. 


Pääsin uimaan Kleopatran altaalle, 
jonne johdetaan 35 asteista mineraalipitoista vettä. 
Altaan pohjalla on vanhoja kivipaaseja, pylväitä ja pilareita, 
joiden päällä sai loikoilla. 
Aika hieno ja eksoottinen kokemus. 

Pamukkaleen huipulla, Kleopatran altaiden ympäristössä, 
sijaitsee myös vanha antiikinaikainen 
Hierapolis, muinainen pyhiinvaelluspaikka. 
Henkeä salpaavan kaunis
ja kiehtova alue. 

Reissumme sai tylyn päätöksen, 
sillä yhtäkkiä puhkesi raju myrsky.
Vettä tuli taivaan täydeltä, ukkosti ja salamoi taukoamatta. 
Öinen bussimatka lentokentälle Turkin vuoristossa 
ukkosmyrskyssä oli kieltämättä hieman pelottava. 

Kommentit

  1. Hui mikä mysky! Mutta muuten lomasi kuulostaa ihanalta, nuo ihmismäärät lähteillä on toisaalta varmaan vähän ikävät, ei tee mieli lähteä juuri tuonne :-(
    Varvaskuva kuuluu lomaan!
    Kesäkynttilä olis monivuotinen, jos kestäis meidän talvea, plääh.

    VastaaPoista
  2. Joo ne on järjettömiä ne kävijämäärät. EIkä ihme siis, että luonto tuhoutuu. Tässäpä kohtaa vielä hirtoriallinen ympäristö kysessä. En ennen reissua kunnolla edes tiennyt, että minne olen menossa. Mielenkiintoinen kokemus silti. Onneksi ovat nyt rajoittaneet turistien temmeltämistä vapaatsi alueella.
    Kesäkynttiläreunat olivat kyllä upeita. Ne on niin hauskan näköisiä tuulessa huojuvia värikkäitä kasveja. Meillä kotona niitä on ollut vain muutama yksilö ruukussa puutarhassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti