Oh, melkein unohdin päivittää aurinkoisesta
reissustani Isokarin majakalle.
Aamu alkoi Uudenkaupungin vierasvenesatamassa
Pakkahuoneen kahviossa
munkkikahvilla.
Laivamatka Isokarille tehtiin
brigantiini Mary Annilla.
Menomatkalla meille tarjoiltiin maailman parasta
kasvissosekeittoa tuoreilla basilikanlehdillä
koristeltuna ja
tummalla maalaisleivällä ryyditettynä.
Muille tarjoiltiin kalasoppaa, jota
sitäkin kovin kuulin kehuttavan.
Onneksi laivan kippari oli tuttuni ja
osasi vinkata minulle pukeutumisesta.
Kaivoin aamulla toppatakin päälleni ja
talvihanskat käteeni.
Toppatakki piti lämpimänä ja esti olkapäitä
palamasta.
Toisin kävi kasvoilleni.
Ja tätä kutsutaan suomen kesäksi, hih.
Varsinkin paluumatka oli kovin tuulinen ja
paatti keinui kunnolla.
Jotain kertonee minun rankasta keväästä
ja kesästä se, että
nukahdin kovassa aallokossa laivan kannelle.
Isokarin Majakka täyttää tänä vuonna 180 vuotta.
Majakka valmistui vuonna 1833
ja on Suomen toiseksi korkein majakka.
Ylhäällä valohuoneessa.
Muutki kuvasivat, minä perässä.
Maisemat Isokarin majakan korkeuksista oli komeat.
Majakalta avautuu maisemat Selkämeren kansallispuistoon,
sillä noin kolmasosa Isokarin saaresta kuuluu kansallispuistoon.
Näkymä majakan ikkunasta.
Isokarin saarella sijaitsee vanha luotsitupa,
jota saa vuokrata.
Mä niin haaveilen luotsituvan vuokraamisesta
ja elelemisestä kauniilla saarella.
Isokarin majakkasaaren tunnelmaa.
Oli todella rentouttava ja ihana reissu.
Olen todella iloinen, että
pääsin tämän kokemaan.
Tästä reissusta jää talven pakkasille
paljon voimaannuttavia kesämuistoja.
Ihanat merikuvat! Purjehtiminen meidän oloissa vaatii tosiaan toppatakkia, ei ole mitään Kreikan saariston bikinitouhua :-D
VastaaPoista