Elämä yhtä juhlaa

Kulunut viikko on ollut hyvin raskas ja vaikea
erään läheisen ihmisen terveydentilan vuoksi.

Kulunut viikko on ollut myös iloa, naurua, onnea, ystäviä.

Puutarhassamme on juhlittu moneen otteeseen
eri kokoonpanoin mieheni 4-kymppisiä.


Viikonloppuna järjestimme puutarhajuhlat
lähimmälle ystäväpiirillemme.

Juhlat onnistuivat yli odotusten.
Aurinko paistoi, tunnelma oli leppoisa ja välitön.
Oli ihana vain olla ja nauttia ystävien seurasta.

Sokerina pohjana olivat yllätysvieraat vuosien takaa,
joiden emme olleet uskoneet saapuvan paikalle.


Oli ihana päästä kattamaan tarjoilupöytä puutarhaamme isolle porukalle.
Siitä olen haaveillut pitkään.

Tarjolla oli kaali- ja soijarouhepasteijoita,
erilaisia soijapihvejä maustettuna bbq- ja hot wings- tyyliin.
Kaalisalaattia ja suolakurkkuja.

Makealta puolelta löytyi mokkapaloja,
porkkanakakkua ja mustikkapiirakkaa.

Tänään pääsimme naapurin kanssa viettämään rääppiäisiä,
kun löysimme kellariin unohtuneen raparperipiirakan.

Mieheni sai valita juhlien tyylin, joka tietenkin oli musta.
Meillä oli katoksissa mustia pääkallokuvioisia ilmapalloja ja
pöydillä liinoina mustat kukka verhot.

Tarjoilupöydälle levitin valkoisten lakanoiden päälle mustat kaitaliinat
ja mustia servettejä meillä riittää 10 vuodeksi eteenpäin.

Synkästä värivalinnasta huolimatta lopputulos oli oikein mukava ja viihtyisä
vehreässä puutarhassamme.

Myös monet lahjoista oli mustia.
Kuten kirpputorilta löydetty musta hyväkuntoinen kasari
tai herkkukassi täynnä mustia tuotteina aina merilevästä tummaan suklaaseen.



Tänä kesänä olen tutustunut ihmiseen,
joka on antanut minulle uusia näköaloja elämääni.
Tällaiset kohtaamiset ovat mielestäni parhautta.

Kun itse olen keskittynyt luomaan puutarhaamme romanttista
cottage garden tyylistä vaikutelmaa,
kirmaa ystäväni pihalla erilaiset muovieläimet.
Kuten kuvan aasi.

Uusi tuttavani on pystynyt vakuuttamaan minut,
että myös muovi sopii puutarhaan.
Kun sen tekee tyylillä.



Joskus iloittelu ja hullunkurisuus on paikoillaan.
Ei sitä aina tarvitse olla niin kovin vakava, asiallinen ja tiukkapipoinen.
Jotenkin tuntuu, että elämäni on viime vuosina ollut kovin vakavaa.
Ehkä liiankin.



Eräs toinen tuttavani antoi minulle äskettäin mukavaa palautetta,
joka koski persoonaani ja olemustani.

Ehkä tämä blogi-projektini tekee tehtävänsä ja se,
että olen tietoisesti pyrkinyt siirtymään suorittamisesta nautiskeluun.
Ilmeisesti se näkyy myös ulospäin.


Ensi viikolla perheeni matkustaa isovanhempien luo.
Vihdoin minulla on runsaasti aikaa itselleni.
Aion käydä kirjastossa ja lainata hyviä elokuvia.
Haluan vain olla ja nauttia olostani.
Ja katsella, kuinka pilvet lipuvat puutarhamme ylitse
riippumatossa keinuessani.


Aion myös haaveilla tulevasta matkastamme.
Mieheni sai lahjaksi matkakortin.
Miten sopivaa, eikös vain.

Kommentit

  1. Ihan totta tuon kevyemmin ottamisen kanssa! Yritän sitä opetella parhaillaan itsekin. Kiitos juhlista emännällekin!

    VastaaPoista
  2. Se on haastava taitolaji. Tuo elämästä nauttiminen.

    Ajatukset vievät jo tulevaan syksyyn ja sen haasteisiin. Pystynkö olemaan menemättä mukaan oravanpyörään vai huomaanko yhtäkkiä, että on joulu ja syksy on jälleen vierähtänyt kaikessa kiireessä ohitseni. Tämä vaatii tietoista työstämistä.

    Kävin juuri naapurissa lainaamassa pinon dekkareita. Ensi viikko saa siis tulla. En ole kuitenkaan ihan varma, uskallanko niitä yksin kotona ollessa lueskella. Sellainen jänishousu kun olen..

    Oli hauska nähdä jälleen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti