#Retkihaaste: Isosaari

 Helsinkipäivämme tarkoituksena oli käydä Suomenlinnassa. Ystävän innoittamana valitsimme retkikohteeksi vastikään avatun Isosaaren. Kohde oli jännä myös siksi, että mieheni vietti siellä alokasaikaansa.

Merimatka Helsingin uloimmalle saarelle oli tuulinen ja vene keikkui mukavasti. Matka tuntui kuitenkin hyvin turvalliselta.

Monille armeija-aikaansa saarella viettäneelle hylätyt rakennukset ja tankit lienevät niitä mielenkiintoisia kohteita. Miehenikin kuvasi niitä innoissaan. Hän kertoi myös muistaneensa niiden olleen hurjasti suurempia. 

 Todellisuudessa mieheni vietti saarella vain muutaman viikon ennenkuin sai vapautuksen armeijasta. Siltikin niitä poikien juttuja riitti runsaasti.

Minulla ei ole sanasto hallussa, mutta oli kyllä mielenkiintoista kierrellä rakennuksia ja puolustusvoimien rakennelmia. Löytyi pimeitä kellareita ja tunneleita, jotka osittain muistuttivat tippukiviluolia. Kyllähän tuolla alkoi mielikuvitus laukkaamaan.  Juuri sopivaa matskua dekkareihin.

Isosaarella on muutamia suljettuja kohteita, joihin pääsykielto on selvästi merkitty. Veneessä vielä muistutettiin, kuinka esteitä ei kannata lähteä kiertämään eikä ohittamaan, eikä maata kannata kaivella. Saarella on vaarallisia paikkoja, joissa vähintään voi loukata itsensä vaikka nyrjäyttämällä nilkkansa.

Isosaaren luonto ns kasarmialueen ympärillä oli hieman tylsää. Sen sijaan rannalla sijaitseva pirunpelto ja sen jälkeiset kalliot olivat mykistävän kauniita paikkoja. Luulin jo nähneeni vähän liikaakin rantoja tälle kesälle. Isosaari todisti toisin. Meitä kyllä onnisti säidenkin suhteen. Elokuinen aurinko kimalsi meressä ja sää oli kostean lämmin. Juuri täydellinen. 

 Rannalla teimme löytöjä. Pirunpelto oli aika roskainen, mutta sieltä löytyi aarteitakin. Kuten hylsyjä ja kauniita ajopuita. Osasta rantaan ajautuneista puista sai kyhättyä sopivan retkipaikan evästaukoa ajatellen.

 Reissumies rannalla.

 Antaa kuvien puhua puolestaan. Tuonne luonnon kauneuteen olisi vain voinut jäädä olemaan.

 

 Jossain Eteläkärjen pohjoispuolella metsän siimeksessä meitä odotti yllätys. Kävelimme metsässä törmäten sammalpintaiseen vanhaan betoniseen rakennukseen. Hieman epämääräinen polku johti pimeään märkään tunneliin, missä törmäsimme henkeäsalpaavaan näkyyn. 

Näitä kuvia kauniista, hylätyistä rakennuksista löytää usein pinterestistä. Mutta kun sellainen tulee omakohtaisesti omalle kohdalle, on se tajunnanräjäyttävää. En tiedä, mikä tämä hylätty rakennelmä on ja mikä sen tarina on. Mutta luonnon valloittamana auringon paisteessa paikka oli todella kaunis ja sykähdyttävä. Tämä on ehdottomasti yksi upein ja mieleenpainuvin kokemus retkihaasteiden joukossa.

Kaikki, jotka kulkevat, eivät ole eksyksissä. He ovat matkalla löytäen jotain ainutlaatuista.

Tämä #retkikohde on luontokohde, jota ystäni suositteli.